Jeanette Winterson - Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
Pohjoisenglantilaisessa tehdaskaupungissa asustaa uskovainen perhe, joka on adoptoinut itselleen tyttären lastenkodista. Tyttärestä Jeanetesta perheen äiti aikoo tehdä lähetyssaarnaajan ja perheen arki pyöriikin hyvin paljolti uskonnon ympärillä. Jeanette toimiikin näin nuorempana lapsisaarnaajana välittäen Jumalan sanaa kaikkialle ja kirkko on kuin hänen toinen kotinsa.
Suuresti äidin vastustettua Jeanette pääsee kouluun, mutta siellä muuten kovin nokkelan tytön lahjoja ei arvosteta, johtuen Jeaneten kovin omalaatuisista näkemyksistään moniin asioihin.
Kaikki sujuu äidin suunnitelmien mukaan, kunnes Jeanette ihastuu toiseen seurakunnassa olevaan tyttöön ja kun tämä paljastuu seurakunnalle, he eivät ota sitä kovin lempeästi vastaa. Kriisin synnyttyä Jeanette karkaa kotoaan. Karattuaan hän etsii töitä ja asuinpaikkaa ja siinä lomassa hän tapaa kohtalotovereitaan.
Kirja oli jokseenkin kovin vaikeaa luettavaa ja etenkin väliin kirjoitetut tarinanpätkät hämmensivät, ne kun eivät kuuluneet itse Jeaneten tarinaan ollenkaan. ”Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” on jo nimenä kovin metaforallinen, se on mielestäni vastine seurakunnan kapeanäköisyydelle ja asennoituvuudelle lesboutta vastaan. Konkreettisesti appelsiini esiintyi kirjassa useaan otteeseen, sillä perheen äidillä oli tapana vaientaa kovin utelias tyttärensä sanomalla: ”ota appelsiini”.
Kirja tuntui säilyttävän mielenkiintonsa koko tarinan ajan, vaikkakin lopun tapahtumat esitettiin hyvin nopeasti ja itse kirjan loppu tuntui tulevan hieman töksähtäen. Kirjan 1600-luvulle sijoittuvat tapahtumat voivat hyvinkin olla elämänkerrallisia, ainakin päähenkilön nimestä päätellen. Kirjan uskonnollinen teema käy ilmi myös lukujen nimistä, joista kahdeksan ensimmäistä on nimetty vanhantestamentin mukaan.